Chrysler Lebaron 2,2 GTC turbo

Tämä härveli ei ihan täytä perinteisen harrasteauton kriteerejä, mutta yleisön pyynnöstä kirjoitan siitä muutaman rivin.

Haeskelin käyttöautoksi sopivaa Chrysler co:n tuotetta syksyllä -04, kun silmiini sattui ilmoitus -92 turbo Baronista, joka hinnaltaan osui budjetin haarukkaan. Sitähän sitten lähdettiin Porvooseen katsomaan. Huoltoasemalla hetken odoteltuamme pihaan surisi melkoinen lumilinna. Ensikatsomalta laite näytti lähes projektilta: kuskinpuolen etulokari lommolla, pakari hötkyi vallattomasti auton alla, verhoilut todella p...aiset ja revenneet ja vaikutelma muutenkin melko huonosti pidetty. No, käyttöautoahan oli tultu katsomaan, joten koeajolle. Auto oli hirveä ajettava: Vaihteisto pelasi lievästi sanottuna epämääräisesti, kytkin ja kaasu uskomattoman jäykät, etupää vatkasi ja kolisi varsinkin kiihdytyksessä, tehot (kirjan mukaan 174 hp) olivat hävinneet johonkin ja puolet mittareista sekä ohjaustehostin ei toiminut. Vuosimalli oli "tahattoman" virheen takia vaihtunut kolme vuotta liian tuoreeksi (tosin Suomen ensirekisteröinti on tapahtunut vasta -91). Kaikesta tästä huolimatta, myyjän ymmärtäväisen hintapolitiikan avustamana, auto päätettiin ajaa kotiin ,jos se vain kestäisi. Kestihän se kiltisti koko 200km:n matkan.

Kotona ryhdyin saattamaan autoa luotettavaan kuntoon. Kevään aikana vaihdettiin kaikki vetareitten nivelet (joista kolisevimmaksi osoittautui repsikan puolen sisin, tavallinen ristikko josta kaikki neulat olivat poistuneet), uusittiin suurin osa alipaineletkuista ja haaroittimista, vaihdettiin ohjaustehostimen pumppu, uusittiin kallistuksenvakaajan kumit, korjattiin pakoputki jonkinlaiseksi, sekä koottiin vaihdekeppi oikein. Lisäksi tehtiin tietenki täysi huolto. Näillä korjauksilla autosta saatiin ajettava, mutta tehtävää on vielä jonkin verran: Etuiskarit, pakari (täytyy ostaa kokonaan uusi), öljymittarin anturi, takajarrujen kolinan poisto ja ohjauskulmien säätö.

Kevään mittaan tuli hankittua varaosa-autoksi katsastamatta jäänyt -88 mallin 2,5 litrainen. Kuvassa näkyy myös sen peräpää. Koska siinä on hyväkuntoinen automaattilaatikko, on kesän retkillä kypsynyt ajatus lootan vaihtamisesta. Kyllähän "Jenkissä" pitää sentään automaattiloota olla...

Härveli on ennakko-odotuksista huolimatta pelannut 100% luotettavasti. Olemme ajaneet sillä kevään ja kesän aikana vajaan 10000 kilometriä ilman ongelmia, ja alan uskoa että mittarissa lukeva 170000 kilometriä pitää paikkansa.