Lassen -69 Fury

Lasse on MT:n perustajajäseniä. Itseasiassa ensimmäiset suunnitelmat kerhon perustamisesta taisivat syntyä Furyn noutoreissulla alkuvuodesta -02. Lasse on pitkänlinjan harrastaja,jonka ensimmäinen harrasteauto oli -67 Belvedere. Nykyään laite koristaa pääkaupunkiseudun katukuvaa. Beltsu oli Lassella noin 10 vuotta, jona aikana se koki melkoisen määrän muutoksia ja kilometrejä.

Kun eräs kaveri (nykyään MT:n jäsen) halusi ostaa Beltsun pois, Lasse päätti että nyt on ison auton aika. Tähtäin asetettiin 60-luvun lopun Furyyn. Etsintä päättyi muutaman kuukauden kuluttua, kun Ylöjärveltä, erään GM-harrastajan pihalta löytyi kovia kokenut -69 (valitettavasti autosta tässä kunnossa ei ole kuvaa, vaan viereinen kuva on autosta nykykunnossa). Auto oli varustettu 440 cid koneella, jonka öljyt ja vedet eivät tahtoneet pysyä omissa lokeroissaan, vaikka mylly kävi suht nätisti. Iso automaatti tuntui pelaavan mukavasti vipujen säätöjä ja perinteistä kickdown ongelmaa lukuunottamatta. Auton kärsineeseen ulkonäköön suhteutettuna ajo-ominaisuudet tuntuivat hyviltä ja alusta toimivalta, vaikka perää oli korotettu parikymmentä senttiä. Kaupat lyötiin lukkoon ja Fury kytkettiin pakettiauton perään kotiin hinattavaksi.

Kunnostus

Pataa ei nostettu pois paikaltaan, vaan vesi-öljyongelman ajateltiin hoituvan kansiremontilla.Kannet ja tiivisteet osoittautuivatkin erittäin surkeiksi ja hyväkuntoiset saatiin metsästettyä. Koneistuksen jälkeen ne asennettiin paikalleen ja lähdettiin koeajolle. Kaikki tuntui toimivan hyvin, mutta lähemmässä tarkastelussa huomattiin, että öljyn määrä oli lisääntynyt puolella ja väri muuttunut harmaaksi, eli jotain oli sittenkin pahasti pielessä. Kannet otettiin uudelleen pois ja tutkittiin tarkasti. Mitään vikaa ei löytynyt, joten koko pata väännettiin pois paikaltaan. Kun moottori saatiin purettua, karu totuus paljastui: yksi sylinteriputkista oli alareunastaan pahasti säröllä. Tiedusteltuamme putkituksen hintaa päätimme ryhtyä vaihtokoneen etsintään. Parin viikon jälkeen eteen putkahti hyväkuntoinen 383. Koska ehjät ja edulliset 440:t näyttivät olevan kiven alla, ja myös Furyn rekisteri otteessa luki 383 päätettiin härveli ostaa pois. Keinuvivut 383:sta puuttuivat, mutta ne otettiin vanhasta koneesta. Mylly kammettiin paikalleen ja lähdettiin taas koeajolle. Tehot eivät olleet samaa luokkaa kuin edellisessä koneessa, mutta vedet ja öljyt pysyivät kiltisti omissa osastoissaan. Tässä kuvassa konehuoneessa majailee jo 383.

Nyt kun tekniikkapuoli oli saatu luotettavalle tasolle oli aika ryhtyä ulkonäön kohennukseen. Siinä ei oikeastaa ollut parannettavaa kuin kahdessa kohdassa: Sisällä ja ulkona. Sisäpuolta alettiin kohentaa tutun ompelijattaren suosiollisella avulla. Katto- ja oviverhoilut teetettiin vanhojen mallien perusteella, ja hyvin ne onnistuivatkin. Penkit olivat kelvolliset joten tässä vaiheessa tyydyttiin hankkimaan uudet päälliset. Kaikki paneelit sun muut irtoavat härpättimet värjättiin ja kunnostettiin asianmukaisesti. Kaikkineen auton sisäpuoli on nukyään tyylikäs ja siisti.

Ulkopuolta funtsaillessa taisi kulua parikin mäyräkoiraa. Pinta oli melko suora, mutta valkoinen väri oli aikojen saatossa kulunut ja paikkailtu. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin vanhaan jenkkiautoilijoiden totuuteen: "ei auton värillä ole väliä, kunhan se on musta". Hiontavehkeet kaivettiin esiin, ja muutaman viikon kuluttua auto ajettiin maalarille. Valmistumista odotellessa viimmeisteltiin irto-osia ja mietittiin perän tulevaa korkeutta. Alkukeväästä Fury palasi tallille, nyt kauniin mustalla värillä varustettuna. Listat ja muut osat ruuvattiin paikoilleen ja kokonaisuuden todettiin olevan erittäin tyylikäs. Peräongelma ratkaistiin edullisella ja yksinkertaisella tavalla: Molemmista takajousista otettiin yksi lehti pois. Tuloksena auto näytti sivusta katsottuna hienolta, mutta takaa päin se näytti olevan hieman kallellaan oikealle. Lehdet ruuvattiin takaisin paikoilleen ja tällä hetkellä odotellaan uutta kuningasajatusta auton asennon korjaamiseksi. Auto toimii kaikkiaan hyvin sekä luotettavasti. Tekniikkapuolta on jouduttu korjaamaa ainoastaan syylärin sekä jarruputkien osalta. Fury on valmistumisensa jälkeen kuskannut tyytyväistä omistajaansa tuhansia kilometrejä, ja kesällä -05 se tullaan varmasti näkemään monissa kokoontumisissa.

Nykyään...

Lassen ja Furyn tiet erosivat yllättäen kesän -05 loppupuolella kun auto meni myyntiin.