Sannan toteutunut unelma...

Miksi juuri tämä, ja mistä kaikki alkoi

Motoristi- ja jenkkiperheen vanhimmaksi syntyneenä on kai saanut tiettyjä piirteitä jo perimässään. Vanhemmillani on ollut omana "kakara-aikanani" mm.impalaa ja malibua, ja kun viimeisin jenkki heiltä lähti, totesi isäni ettei uutta tule. Olin jo siinä iässä, että sanoin, etten aja korttia, jollen saa vaaleanpunaista siipijenkkiä. No niin, voi todeta sen, että 5 -lapsisen perheen isä ei todellakaan enää kustantanut edes sitä korttia..Ja kun kaksi itsepäistä ihmistä löi päänsä yhteen, lähti siitä pitkäaikainen "unelma" tai lähinnä päätös; että katsopas vaan iskä, kyllä mullakin on joskus maailman hienoin jenkki.

Lisäkipinää mallin ja merkin valintaan sain jo yläasteella noin vuonna ´90, jolloin jo innostuin Stephen Kingin tuotannosta siinä määrin, että kun katsoin leffan "Christine-tappaja-auto", sanoin että tuo se on, eikä mikään muu kelpaa.. Samalla alkoi päättäväinen säästäminen, jota kesti yli kymmenen vuotta.. Vuosituhannen vaihteessa alkoi oman Christinen etsintä jo maistua hieman puulta, niitä ei yksinkertaisesti vain ollut. Ja lisäsinkin "kakkosmahdollisuudeksi" vm´74 satelliten periaatteella että naisella täytyy olla kaksi heikkoutta, siivet ja muskelit.

Hätävaraksi perheeseen sitten kuitenkin hankittiin "blues brothers" henkinen, ja highway patrol maalauksin varusteltu vm´76 fury, (tämä fury päätyi terolle moparmaniacsiin, ja heidän kotisivuillaan voit myös käydä sitä katsomassa). Samoihin aikoihin syntyi päätös, että koko "christine" haave saadaan haudata, kunhan jätetään se viimeisin ostoilmoitus, joka kuinka ollakaan tuotti kuitenkin tulosta.. Ensin ei ilmoitukseen kuulunut yhtään vastausta, mutta eräänä lauantai-aamuna soi puhelin "luvattoman aikaisin", ja eräs hyvin mukava mieshenkilö Timppa tarjosi ostettavaksi "ei ihan sitä mitä etsit mutta melkein". En ollut aluksi innostunut asiasta, kun eihän se ollut fury, eikä se ollut se ´58, mutta oli siinä kuitenkin ne kuuluisat tuplavalot ja siivet. Pyysin kuvia, mutta myyjällä ei ollut mahdollisuutta lähettää kuvia sähköisesti. Lupasi etanapostilla laittaa kuitenkin, koska välimatka oli suht pitkä, niin ei auton tsekkaaminen ihan helposti ja nopeasti käynyt. Seuraavana aamuna kuitenkin, soi puhelin vieläkin aiemmin, ja myyjä olikin sunnuntai ajelullaan lähtenyt tuomaan kuvia! (500kilometrin yllättävä piipahtaminen..) Kun sitten näin kuvat, oli kaupat tehty noin 4 minuutissa, edes autoa "henkilökohtaisesti tapaamatta". Siitä noin viikossa ne "minun omat siivet" ja "minun omat tuplavalot" lipui hiljalleen pihatietä pitkin kotiin. Ja pitää myöntää että silloin pääsi itku.

"Itse Hän"

Eli autohan on siis Plymouth Savoy 2d coupe vm´59. Autoa on valmistettu aikoinaan vain 1041 kappaletta, ja se on lähtenyt tehtaalta halpana 3 -paikkaisena business coupena (suomessa rek.kuudelle). Joidenkin tietojen mukaan ko.mallia olisi valmistettu vain noin reilu 300kpl, mutta tieto ei millään lailla ole luotettava. Auton varhaisimmista ajoista suomessa olen yrittänyt kuumeisesti ottaa selvää, mutta toistaiseksi listalla on vain historiatietoja edellisistä omistajista, ja että auto on tuotu suomeen vuonna ´90.

Tekniikkana on 230cid, ja itse ainakin totesin myllyä ensimmäistä kertaa katsoessani, että siitä tulee ensimmäisenä mieleen isäni maamoottori. Vaikka kasi oli haaveissa on savokka siis originelli kutvonen. Haaveilimme jo sen muutosta kasiksi, mutta sen muutostyö vaatisi paljon aikaa, rahaa ja monia tunteja mietintämyssyn alla, joten myös kutvosena se saa olla. Lisäksi (kirjoittajan mielipide!) ei tätä mallia ole luotu kuminpolttoon, vaan hiljakseen eteenpäin lipumiseen. Lisäksi kulutuskin on ihan kohtuullinen näin perheenäidin näkökulmasta (10lit/100km). Kaasari on yksikurkkuinen, ja mm.sytytyslaitteisto on alkuperäinen. Vaihteisto on 3-vaihteinen rattimanuaali.

Perä on 8" 3.78:1 välityksellä. Lisäksi autossa on mm.1-piiriset rumpujarrut, edessä vääntösauvajousitus. Viimeisimpiä "teknisiä" muutoksia on ollut vain nappistartin asentaminen, koska avaimet tipahtelivat alituiseen virtalukosta..Autossa on myös alkuperäiset vanteet sekä kapselit.

Erityistä tunnelmaa luo lisäksi se, ettei autossa ole jarru- eikä ohjaustehostajia, joten ihan näppärästi ei vielä parkkihalliin pujottelu ainakaan minulta tällä autolla onnistu. Mittarissa on tällä hetkellä n.73t orkkismailia. Viime kesänä leiman jälkeen sillä tuli ajettua vain noin 1000km, koska epätoivoinen(?) voro yritti sitä anastaa, ja sotki pahasti kuumimmat kesäfiilikset.(Huom! yritti varastaa, mutta missä virtalukko???Miten tämä toimii??) Tuloksena varkauden yrityksestä oli muutama vaurio sisätiloissa, sekä keulan kromiosien tärvelyä (..tähänkin huom! miten tästä aukeaa konepelti...??). Sisusta autossa on jo jenkeissä asennettua myrkynvihreätä plyyshiä, joka on alkanut jo siinä määrin häiritä, että haaveissa on jossain vaiheessa vaihtaa sisustus nahkaiseen. Lisäksi mm. etulampun kehys vaatii uusimista, ja myös sitä keulan kromia..

Auto on maalattu muutama vuosi takaperin, kun Frane Lahdesta taustajoukkoineen kunnosti savoyn täysin uuteen uskoonsa. Auto on vihreä ja katto on valkoista helmiäistä. Frane on myös tehnyt autoon siis täydellisen kunnostuksen männä vuosina, jolloin auto oli hänen omistuksessaan. Mm.ruostevauriot olivat kuulemma autossa melkoiset, ja takaluukusta oli puhalluksen jälkeen jäänyt jäljelle vain lukko. Ja raa´asta jenkkimeiningistä oli kielinyt myös epämääräisesti paikatut trukinhaarukan reiät ovessa.

Viime syksynä aken tietojen mukaan savoy on suomen ainoa kaksiovinen vm´59, toinen löytyy pohjoisemmasta, mutta neliovisena. Ja olemme sen omistajan Arton kanssa jonkin verran jo lyöneet viisaita päitämme yhteen mm.varaosien haun suhteen. Edelleen olemme auton edelliseen omistajaan Timppaan yhteydessä, varmasti jatkossakin. Hän olisi saanut autosta yli kaksinkertaisen hinnan toisaalla, mutta päättikin, että kyllä sen paikka on juuri minun luonani.

Kuolemantapaus perheen sisäpiirissä ajoi jo miltei savoyn etsimään uutta kotia, mutta pitkäaikaisen unelman täyttyminen tämän auton hankkimisen myötä nostaa autosta luopumisen kynnystä huimasti. Kesää ja tulevaa ajokautta odotellaan jo innolla, ja perheemme pienet moparmiehet 5v ja 8v odottelevat myös kuumeisesti, jotta "veikko tulis talviteloilta kotiin" (=siipiVEIKKO). Ja mieskin alituiseen muistuttaa josko ne hääkuvat nyt tänä kesänä vihdoin saisi sukulaisille, kun silloin 6 vuotta sitten ei vaimo suostunut, kun ei ollut kuviin sitä "oikeata" autoa :).. Moparterveisin Sanna ja Savoy