Mopar Tribe osallistuu, näkyy ja kuuluu.

Wappuinen lauantaiaamu oli jo melko pitkällä, kun starttasimme Peten Furyn, sekä Ellun "uuden" -75 Waltterin. Suuntasimme nokat kohti pohjanmaan lakeuksia ja 350 km:n päässä sijaitsevaa Kokkolaa. Reissusuunnitelma oli laadittu jo aiemmin ja ensimmäinen etappi sijaitsi Isossa kyrössä, josta olimme vuokranneet hienon mökin yöpymistä varten. Matka taittui mukavasti ja saavuimme aikataulussa Parkanoon ekalle tankkaukselle. Waltterin kutvoselle olisi vielä menovettä riittänyt, mutta Furyn 440 on hieman janoisempi. Parkanon takana alkavat hämäläiset metsät vaihtua pohjanmaan tasaisiin maisemiin. Tällä kertaa näkyi huomattavan paljon vettä, koska satuimme olemaan liikkeellä kevät-tulvien aikaan. Seinäjoella pidimme muonavaraston täydennys tauon, ja katselimme kaikkea pesäpalloon ja hevosiin liittyvää. Selvisimme kunnan läpi ilman puukotuksia ja saavuimme mukavasti ajassa majoitus paikkaan. Ylimääräiset roinat siirrettiin mökkiin ja ihailtiin paikkaa, joka näytti livenä vielä paremmalta kuin netissä: Vajaan sadan neliön hirsimökki mäenpäällä uimakelpoisen (jos ei jäitä lasketa) kalliolammen vieressä. Lyhyen ruokailutauon jälkeen jatkettiin matkaa, jota oli vielä toistasataa kilometriä ennen Kokkolaa.

Saavuimme ilman kommelluksia Kokkolan urheiluhallille, jossa näyttely sijaitsi. Hallin ulkopuolelta katsoen ei olisi voinut päätellä että sisällä on jenkkiautonäyttely, koska kyseisiä härveleitä ei paikalla näkynyt kuin muutama. Sen sijaan tunauksia ja perheautoja oli parkkipaikka pullollaan. Hieman epäillen astuimme sisään ja aloimme tutustua näyttelyn antiin. Ensisilmäyksellä autoja näytti olevan todella vähän, ehkä parikymmentä. Vaikka näyttely ei ollut hirmuisen laaja, oli anti sitäkin laadukkaampaa. Tällaisessa näyttelyssä on aivan erilainen tunnelma kuin suurissa tapahtumissa: Autot erottuvat toisistaan todella hyvin ja niitä tulee katseltua yksilöinä. Isoista näyttelyistä tuttua turtumisen tunnetta ei pääse syntymään, kun kunkin tyylin edustajia on vain yksi tai kaksi. Erityisesti muskeli mopsit jäivät täältä mieleen. Edes viereisen paikan tuninki tojotat möyryävine suppareineen eivät täysin onnistuneet pilaamaan upean R/T Challengerin ja voimaa uhkuvan Dusterin aiheuttamaa innostusta. Tunnin kiertämisen jälkeen alkoi tuntua siltä että kaikki on jo nähty. Päätettiin suunnata parivaljakko takaisin Isoon kyröön.

Mökille päästiin ilman ongelmia paikallisten yrittäessä tukkia teitä jääpatoja katsellessaan. Saunan lämmityksen ja grillailun lomassa nautittujen virvokkeiden jälkeen paneuduttiin yöpuulle.

Aamu valkeni kotiin lähdön merkiksi ja kaikki heräsivät pirteinä. Siivoilun jälkeen laittauduttiin tienpäälle ja suunnattiin nokat kohti hämettä. Kotiin paluu sujui ripeästi ilman mainittavia kommelluksia. Ellun Wallu osoittautui luotettavaksi ajopeliksi. Keskikulutuskin asettui 10-11 litran nurkille 1-bbl Carterilla varustetulla 225 cidillä. Manuaali lootalla sais vielä vähän pihimmäks, mut ei...

Toi kuva ei esitä Ellun Wallua vaan aiemmin tekstissä mainittua Dusteria.

-Timppa-

Oulun reissu, American car show -05

Aamulla porukka kokoontui Toijalan ABC:llä. Kahvilla tietysti käytiin ja haettiin matkaevästä ja sitten lähdettiin pohjoista kohti moottoritietä pitkin. Lassen Furyssä matkaa tekivät tietenkin Lasse ja Marianne, sekä Antti ja Tanja. Timpan Dusterissa nököttelivät Timppa, Ellu, Juki ja Riitta. Alku aina hiukan hankalaa: Lassen Furyä pysähdyttiin ihmettelemään muutamaan otteeseen koska se kävi huonosti. Hups. Tulpanjohto laitettiin takaisin paikoilleen ja kone alkoi kummasti käydä paremmin… Toijalasta lähtiessä oli pilvistä, mutta mitä pohjoisemmaksi menimme, sitä komeemmaksi muuttui myös ilma, ja pian aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Katsastimme aika monta huoltoasemaa matkalla ja vaihtelimme kuljettajia. Matka sujui joutuisasti. Iso musta johti joukkoa ja vähän pienempi punainen seurasi kuin hai laivaa. Nallikarin leirintäalue löytyi helposti, ja majoituimme mukavaan mökkiimme. Lähdimme autoilla kuitenkin pian näyttelyyn.

Näyttely oli juuri sitä, mitä lähdettiin hakemaankin: Pienempi ja jenkkeihin keskittyneempi kuin Hesan ja Tampereen näyttelyt. Suosittelemme kaikille jenkkiharrastajille, mutta emme tuningi autoilijoille. Paikalta löytyi useita mukavia Mopareita. Parhaiten mieleen jäivät kaksi Challengeria ja yksi Charger. Myös Furyt olivat edustettuna mukavasti. Parkkipaikalla oli lisäksi runsaasti ihmeteltävää.

Palasimme mökille hyvissä ajoin ja vietimme iltaa ryhmän kesken perinteisellä tyylillä. Kovin montaa Karhua ei tuhottu, koska aamusella oli tiedossa hämeeseen lähtö. Meri oli Oulussa vielä jäässä, käytiin rannalla illalla ihastelemassa maisemaa ja räpsimässä kuvia, joista ohessa yksi. Tytöt olivat kuvaan liian ujoja, mutta äijät ylhäältä alkaen: Antti ja Lasse, Könönen ,Timppa. Könönen ei sitten kuitenkaan mennytkään uimaan… Olisi tarvinnut tehdä avanto.

Tytöt alkoivat siivoilla mökkiä aamupäivällä kun äijät lähtivät ulos tarkastamaan autojen kuntoa paluumatkaa silmällä pitäen. Furyn laturin kiinnitystä jouduttiin hiukan säätämään ja Dusteriin lisäämään tehostajaan öljyä, muuten tekniikat näyttivät olevan hyvässä vireessä. Autot tietenkin kestivät mainiosti koko matkan, toisin kuin Riitan vatsa, joka alkoi heti Oulusta lähdön jälkeen renata oikein kunnolla. Taivalta kertyi yhteensä reilut 1100km ja mukavaa oli!

Kiitokset Oulun ACC:lle mainiosta tapahtumasta, tällaisia ei ole enää montaa. Jatkakaa samalla linjalla.

-Ellu & Timppa-

FORSSAN PICK NICK -04

Tänne täytyy tulla joka vuosi, koska fiilis on sellainen, että kaikki suomen jenkkiautoilijat ovat täällä. Tapahtuma on suomen mittakaavassa käsittämättömän kokoinen ja raviradan lisäksi nyt jopa Forssa alkoi tuntua ahtaalta.

Perinteiseen tyyliin tapahtumaa aloiteltiin jo edellisenä iltana, mutta ei liian voimakkaasti, koska autot täytyy saada itse ajettua alueelle. Tulimme olevinamme aikaisin, jo ennen tapahtuman alkua, mutta silti jouduimme jonottamaan pitkään ennen kuin saimme autot parkkiin. Tällä kertaa meiltä oli mukana neljä ajoneuvoa: -70 Dusteri, -69 Fury, -66 Fury sekä -72 Fury. Pystytimme leirin autojen väliin ja lähdimme maleksimaan kohti rompetoria. Roinaa oli vaikka muille jakaa, mutta suurimmaksi osaksi jotain muuta kuin jenkkeihin liittyvää tavaraa. Mitään löytöjä emme onnistuneet tekemään, paitsi Ellu, joka osti Aspeniinsa lokarimerkit. Kun roinat saatiin tsekattua painuttiin takaisin kokoontumisalueelle, joka alkoi olla kuin nuijalla lyöty: Harrasteajoneuvoja silmänkantamattomiin, ja koko ajan portista lipui lisää. Kuljeskelimme autojen seassa päämäärättömästi ja vaihtelimme moikkauksia. Basaari alueelta kävimme ostamassa pakolliset T-paidat ynnä muuta rihkamaa, jonka jälkeen luovimme alueen läpi leirille nauttimaan virvokkeita.

Loppuajan istuskelimme nauttien kauniista kesäpäivästä sekä konsultoiden tuttujen ja tuntemattomien kanssa asiantuntevasti jenkkien tekniikasta ja vertaillen rassien ominaisuuksia.

-Timppa-

LINNA CRUISING Hämeenlinna 16.08.-04.

Hämeenlinnalaiset kunnostautuivat 10 vuoden jälkeen järjestämällä tapaamisen jenkki-autoille ja moottoripyörille. Perjantai-iltana oli autonäyttely Hämeenlinnan torilla ja lauantai-iltana kokoontuminen Verkatehtaan parkkipaikalla sekä yhteisajelu kaupungin läpi Aulangolle.

Me olimme mukana kahdella autolla: Juki ja Minna Fury -66:lla, sekä Pete ja minä Peten "uudella" -72 Furylla. Jukin auto oli sauhutellut enemmän tai vähemmän matkalla Hämeenlinnaan. Noin klo 16 saavuimme kokoontumisalueelle, jolle oli kokoontunut yli 100 autoa (120 autokuntaa sekä 30 moottoripyörää, tieto nettisivuilta). Kello 18 lähti cruising letkassa kaupungin läpi, jossa liikenne oli pysäytetty. Hienoa! Meidän osaltamme ajelu päättyi suhteellisen lyhyeen: Noin kolmen kilometrin jälkeen Jukin Fury alkoi kiukutella. Ilmeisesti hidas ajelu letkassa lämpimänä elokuisena iltana oli vanhukselle liikaa. Sammui, eikä suostunut enää käynnistymään. Onneksi palvelu pelasi hyvin ja järjestäjien hinausauto oli paikalla hetkessä. Se hinasi Jukin hieman sivummalle letkasta. Hetken aikaa jäähdyteltiin konetta, jonka jälkeen se lähtikin käyntiin. Päätettiin kuitenkin luovuttaa ja suunnattiin mun kämpille. Autot parkkiin ja kuskeille kylmät kaljat kouraan. Iltapileissäkin käytiin pyörähtämässä. Autokansaa oli tungokseen asti ahtaassa vanhassa Papparissa. Mr Breathless ei sytyttänyt meitä ja lähdimmekin ajoissa eteenpäin, toisin sanoen kanta Casinon terassille nauttimaan halpaa kaljaa miehekkäistä 0,8 litran tuopeista. Pikku ongelmista huolimatta ihan jees reissu.

-Niina-

V-8 Summer Meet Himos 2004

Perjantai-illan koittaessa tallin eteen ilmestyi kolme Furyä ja autoihin pakkaantui kahdeksan toinen toistaan innokkaampaa reissulaista. Nokat suunnattiin Tamperetta kohti, josta matka jatkui Jämsää kohden. Matkalla pysähdyttiin Oripään ABC:lle ottamaan menovettä niin autoihin kuin retkueellekin. Olipa siellä muitakin alan harrastajia pysähtynyt virkistäytymään. Matka jatkui leppoisalla menolla letkassa ja saatiinpa ihailla Suomen luonnon suurimpia otuksiakin reitin varrella. Metsään oli kiirinyt tieto jostakin, että tiellä saattaa näkyä useampiakin komistuksia Ameriikan maalta ja niinpä kolmen hirven uteliaisuus oli herännyt ja ne olivat saapuneet tien reunaan pällistelemään josko jotain näkyisi. Onneksi oli sen verran fiksuja otuksia, että päättivät katsella rauhassa hirviaidan toiselta puolelta, joten vaaroilta vältyttiin. Mutta kyllähän siinä yleensä valppaampikin kuski havahtuu.

Komeiden maisemien jälkeen saavuttiin Jämsään ja Himokselle. Ensimmäisenä etsittiin toimisto, josta lunastettiin avaimet mökkiin. Mökin pihaan saavuttaessa autot peruutettiin hienoon riviin ja sitten sisään hämmästelemään, että hienon mökin oli Lasse varannut. Sitten alkoi perinteinen leirin pystyttäminen. Koska kesä -04 oli näyttänyt jo parhaat puolensa, sadetta varten piti varautua ja matkassa olikin kunnon paviljonki pystytettäväksi. Katoksen noustessa harjaansa alle koottiin retkituolit ja tietenkin grilli ja näin oltiin valmiita rentoutumaan hyvässä seurassa maistuvien ”eväiden” merkeissä.

Lauantaiaamuna herättiin lokkien kirkuessa ja kirjoittajaa kohtasi krapula-aamuun vähemmän mukava näky. Lokit olivat löytäneet leiriimme ja roiskineet ulosteitaan joka puolelle. Koska myös Petellä oli hienoista krapulaa havaittavissa, hän ei alkanut tuoliaan pesemään vaan avuksi otettiin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen soveltuva roudarinteippi, jota hän liimaili valkoisten läiskien päälle ja näin oli tilanne hallinnassa.

Päivän aikana tutustuttiin alueeseen ja sen tarjontaan. Vierailtiin naapurileireissä ja kierreltiin katselemassa muiden autoja jne. Syötiin, juotiin ja nautittiin kauniista auringon paisteesta. Illalla saunottiin ja janohan siitä tuli. Myöhemmin illalla lähdettiin olutteltalle, jossa esiintyi jos jonkinlaisia bändejä.

Sunnuntaiaamun koittaessa kerättiin leiri kasaan ja pakattiin autot lähtövalmiiksi. Muutaman tuskallisen puhalluskerran jälkeen alkometri näytti sallittuja lukemia ja hyppäsimme autoihin ja suunnistimme kohti suurempaa hiekka-aluetta, johon oli kokoontunut useampia autoja näytille ja palkintojen jakoa varten. Arpojakin oli tullut jossain vaiheessa ostettua, joten niidenkin numerot oli tarkastettava. Hyvä niin, Lasse ja Päivi ainakin saivat kotiin viemisikseen krokettipelin.

Kotimatkalla Suomen suvi ei taaskaan suosinut väsynyttä mutta onnellista reissaajaa, vettä satoi taivaan täydeltä.

- Marianne-

VHAK:n retki keväällä -04

Oli tyypillinen viileä puolipilvinen kevätilma kun suunnistimme kolmen auton voimin toukokuun alkupuolella naapurikaupunkiin Valkeakoskelle, koska alan lehdessä luki, että sikäläinen harrasteautokerho (VHAK) järjestää kevätajelun Vehoniemen Automuseolle. Pääsimme perille hieman etuajassa, mutta siitä huolimatta ihmettelimme kun torilla ei vielä näkynyt ketään muita harrastajia. Otimme yhteyden järjestäjään, ja kuulimme, että ajelun ei ollut tarkoitus päätyä lehteen, koska ajatus oli ollut että se olisi vain pienimuotoinen VHAK:n jäsenistölle tarkoitettu autojen kevättesti. Lähdimme siitä sitten kutsun saatuamme VHAK:n kerholle viettämään aikaa.

Kun uusi kokoontumisaika alkoi lähestyä, suuntasimme takaisin torille johon olikin jo kertynyt jokunen auto. Lähdimme noin kymmenen auton jonon jatkoksi köröttelemään Vehoniemeä kohti. Kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että Valkeakosken ja Pälkäneen välinen tieosuus oli remontissa, ja revitty soralle ja kuopille ainakin kymmenen kilometrin matkalta. Lukuunottamatta tätä kammottavaa pölyosuutta matka sujui rattoisasti ja autot pelasivat mainiosti useamman kuukauden talviseisonnasta huolimatta. Saksalaisturistit töllöttivät ihmeissään kun automuseon pihaan jyrisi yhtäkkiä pölypilven saattelemana pitkälle toistakymmentä jenkkiautoa. Saatuamme härvelit viistoparkkiin. vaihtelimme kuulumisia tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa ja ryystimme kuppilassa sumpit. Hetken päästä olo alkoi tuntua rauhattomalta, koska kilometrejä ei oltu kevään mittaan vielä ajettu paljoa, ja lähdimmekin ajelemaan takaisin päin omalla porukalla jo ennen pääjoukkoa.

-Timppa-

Devilien pikkujoulu -03

Joulukuun alkupuolella saimme kutsun paikallisen HD-porukan pikkujouluihin Tampereelle "Multsun Pubi" nimiseen sievään juottolaan. Viiden hengen voimin lähdimme edustamaan nelipyöräisten osastoa. Valitettavasti jouduimme vuodenajasta johtuen käyttämään liikkumiseen Eurooppalaista kalustoa, jonka kuljetuksesta kiitokset Masalle ja Jussille.

Paikalla oli edustusta monista eri HD-porukoista ja meno sen mukaista. Jake`s Blues Band:in ukkelit vahvistettuna Roy S:llä kantoi vastuun illan musiikkipuolesta, ja tyylillä. Yksityiskohdista on varmaan parempi vaieta, ja niinpä kirjoitettavaa jääkin melko vähän. Ilta sujui ilman kummempia rähinöitä siitä, montako pyörää kulkuneuvossa pitää olla.

Bileet olivat hyvät (sikäli kuin muistan), josta kiitokset Devileille. Pukkeja ja tonttuja oli mukavasti paikalla ja joulun tunnelma siellä missä pitikin.

-Timppa-

PICK NICK -03

PickNickit tuppaavat menemään aina samalla kaavalla: Edellisenä iltana maistellaan juomia, aamulla pyrhelletään paikalle mahdollisimman aikaisin, että saataisiin autot hyville paikoille, sitten kierrellään romutori, ja loppupäivä maleksitaan alueella heppujen kanssa turisten, ja mikäli ei tarvitse ajaa, maistellaan edelliseltä illalta ylijääneitä juomia. 2003 PickNick ei paljon tästä kaavasta poikennut. Olimme paikalla melko pienellä edustuksella, koska porukalla oli sattumoisin tärkeämpää touhua. Huomio kiinnittyi lähinnä siihen, että tapahtuma on paisunut jo niin suuriin mittasuhteisiin, että jopa ravirata alkaa tuntumaan ahtaalta.

-Timppa-

FMA Mopar Meet -03

FMA järjesti tapahtuman tällä kertaa Ikaalisten leirintä-alueella. Lauantaiaamuna lähdettiin kolmen auton karavaanissa Toijalasta kohti Ikaalisia. Matkaa ei ollut kuin sata kilometriä, joka sujui ilman kommelluksia, koska Könösen Furu ei ollut mukana. Illansuussa saavuimme Ikaalisten leirintä-alueelle ja lähdimme kiertelemään paikkoja. Totesimme että harrasteautoja oli paikalla yllättävän vähän ja aloimme jo epäillä että paikka oli väärä. Löysimme kuitenkin lopulta muutamia harrastajia ja kuulimme että suurin osa porukasta oli lähtenyt läheiselle lentokentälle, joka oli varattu kiihdyttelyä varten. Aloimme pystyttää leiriä, koska matkan pölyt aiheuttivat pakottavaa janontunnetta. Saatuamme teltat pystyyn polttelimme makkaroita ja nautimme virvokkeita jatkosuunnitelmia mietiskellen. Makkaroiden nauttimisen jälkeen päätimme suunnata läheiseen kuppilaan tutustumaan paikalliseen väestöön sekä baarikulttuuriin. Todettuamme ettei baarissa tapahtunut yhtään sen enempää kuin leirintä-alueellakaan, tallustelimme takaisin.

Istuskelimme leirillä ja poikkesimme katsomassa paikalle ilmestynyttä Roadrunneria. Kuuden aikaan paikalle pyrhelsi ehkä kymmenkunta Chrysler corporationin tuotetta jotka olivat olleet lentokentällä ajelemassa. Kiertelimme tarkastamassa saapuneet ajoneuvot ja totesimme kaikki mainioiksi laitteiksi, erityisesti vaaleanvihreän 360 magnum Dusterin, joka oli pessyt koko muun porukan kiihdyttelyssä. Siitä suuntasimme minigolf radalle, mutta totesimme pallon liian pieneksi ja vaihdoimme lentopalloon. MoparTribe vs. muumaailma 0-3, mutta varsinkin em. Roadrunner hepulle jäi kauniit muistot käsivarsiin sorapinnalle tehdystä tiikeriloikasta.

Loppu ilta sujui FMA heppujen kanssa turistessa ja autoja ihmetellessä. Yöllä eräs kaveri ilmestyi yllättäen paikalle juuri hankkimallaan aivan kammottavalla Satellitellä, jossa kuitenkin oli asennetta enemmän kuin Stallonen T-paidassa. Lähemmässä tarkastelussa Satellite osoittautui kelpo käyttöpeliksi: Pensatankki poistettu (menovesi tuli takatsytsylään asennetusta kanisterista), Maalaus mattamusta taka- ja sivuikkunoita myöten, ja muutenkin vaikutelma oli melko huoltovapaa. Moottorina kuitenkin ärjähteli erittäin pirteän tuntuinen 383. Puolen tunnin kehuskelun jälkeen härveli lähti kotia kohti koristeenaan metri leirintäalueen aitaa, koska pakki puuttui ja kääntösäde oli odotettua suurempi. Aamulla heräsimme pirteinä ja todettuamme että tunnelma leirintä-alueella oli erittäin väsähtänyt, päätimme suunnata kotia kohti (Tietenkin asiaankuuluvien puhallusten jälkeen).

-Timppa-

Kouvola Swap meet -03

Lauantai aamu valkeni kostean harmaana Hämeenlinnassa, josta allekirjoittanut hyppäsi remmiin klo 9:00. Suuntana oli Kouvola ja matkaan lähdettiin kahden auton voimin: Lasse & Marianne Fury III `69:lla (oli silloin vielä valkoinen) ja Pete & minä `67 Belvederellä.

Matka Toijalasta Hämeenlinnaan oli sujunut letkeästi, mutta kun matkaa oli jatkettu kilometrin verran Beltsu heitti liikennevaloissa ympärilleen mahtavan höyrypilven. Perää pitänyt Lasse soittikin saman tien Petelle: "Sulta tais tulla vedet pihalle". Ensimmäinen kahvitauko tulikin luultua nopeammin Idänpään Nesteellä. Siellä todettiin, että alavesiletku oli lähtenyt irti. Jätettiin kone jäähtymään ja mentiin juomaan sumpit. Sen jälkeen letku kiinni, vettä lisää ja taas matkaan. Loppu matka sujui mukavasti ilman ongelmia.

Kouvolaan saavuttuamme pyörimme hetken aikaa etsien varsinaista tapahtuma paikkaa. Eräs ystävällis mielinen GM-porukka opasti meidät alueelle. Ilma Kouvolassa oli tihkusateinen. Liekö siitä, vai myöhäisestä saapumisesta (vasta klo 12) joktunut, ettei paikalla pahemmin väkeä ollut. Rompe kauppiaita oli paikalle eksynyt laskujeni mukaan hädin tuskin kymmenen. Viihdyimme alueella reilun tunnin, jonka jälkeen kaato sade ajoi meidätkin pois. Lasse oli varannut meille mökin Tykkimäki campingista, jonne suunnattiin kuivattelemaan Itseämme. Naapuri mökissä oli tuttuja Forssan suunnalta.

Ilman kirkastuessa iltaa kohti grillasimme ja nautimme virvokkeita (lue:kaljaa). Myös minigolf turnaus pelattiin, pojat useammankin kierroksen. Auringon laskiessa tilasimme pirssin keskustaan, kohti illan päätös bileitä. En kyllä muista edes bändin nimeä, mutta kait siellä ihan jees meininki oli... Mökillä vielä yhdet ja sitten nukkumaan, pojat ensimmäisenä.

Aamu oli kauniin aurinkoinen. Kommentti naapuri sängystä kertoo todennäköisesti olotilasta: "Aurinko nousee ryskuen ja linnut rääkyy puissa". Aamupalaksi grillisapuskaa leirintä-alueen kioskista ja huvittelemaan Tykkimäkeen (huvipuistoon). Liukumäki osoittautui tarpeeksi hurjaksi "laitteeksi". Sunnuntai aamun krapulassa Lasselle melkein liiankin hurjaksi... Kotimatkalle lähdettiin sateen saattelemana.

-Niina-